Maailma

Pelin maailma pohjautuu Turussa 2018 pelattuun Vastarinta-kaupunkipelin maailmaan (https://vastarintalarp.wordpress.com/), joka luotiin pelinjohdon ja pelaajien yhteistyönä. Maailmakuvausta on laajennettu alkuperäisestä. Maailma tarjoaa puitteet pelin teemojen käsittelylle, eikä edusta pelinjohdon käsitystä uskottavasta tulevaisuuskenaariosta.

Eletään dystooppisessa Suomessa vuonna 2035. Vuosina 2018-2024 tapahtunut erittäin nopea merenpinnan nousu, pandemia ja sään ääri-ilmiöt ajoivat maailmaan kaaokseen. Suomeen syntyi autoritaarinen näennäisdemokratia, joka tukahdutti vastarinnan kaikkialle ulottuvan massavalvonnan, väkivallan ja pelon avulla. Yhteiskunta on eriarvoistunut näkyvästi ja turvattomuuden tunne lisääntynyt. Turvallisuuspalvelu TP valvoo järjestystä, suojelee kunnon kansalaisia ja nujertaa yhteiskuntarauhaa uhkaavan toiminnan.

Suomesta ei ole juuri yhteyksiä ulkomaille. EU on hajonnut ja harvalla on enää varaa matkustaa. Pelissä rasismi kohdistetaan norjalaisiin ja hollantilaisiin, jotta emme toisintaisi todellisen maailman rasismia. Globaalin etelän haasteita mallinnetaan Alankomaiden ilmastotuhon kautta.

Historia

2018: Jäätiköiden sulaminen kiihtyy kertaluokkia odotettua nopeammaksi ennakoimattomien takaisinsyöttömekanismien seurauksena. Merivirtojen muutokset aiheuttavat lämpötilojen jyrkkää heilahtelua ja voimakkaita myrskyjä. Globaalissa etelässä lähdetään liikkeelle.
2019: Uusi oikeistohallitus kiristää maahanmuuttosäädöksiä ja talouspolitiikka. Suomeen houkutellaan uusiutuvan energian investointeja erityisesti Norjasta. Tiedustelulaki hyväksytään odotettua laajempana.
2020: Pandemia johtaa valmiuslain aktivointiin ja rajat suljetaan. Tuotantoketjut häiriintyvät ja taantuma alkaa. Turvallisuuspalvelu TP syntyy vartiointiliikkeen ja kyberturvallisuusyrityksen fuusiosta.
2021: Alankomaiden tulvakatastrofi: satoja tuhansia ihmisiä kuolee ja miljoonia pakolaisia siirrellään leireiltä toisille keskellä pandemiaa. Globaali ilmastolama alkaa. Ilmapiiri Suomessa polarisoituu voimakkaasti.
2022: Ankarat leikkaukset hyvinvointipalveluihin kurjistavat taloutta entisestään. Laajat protestit tukahdutetaan kovin ottein. Tiedusteluviranomaiset saavat laajat oikeudet seurata tietoliikennettä ja ulkoistaminen TP:lle alkaa. Perustuslakivaliokunta politisoituu, oikeusoppineet joutuvat ankaran painostuksen kohteeksi ja keskeiset laillisuusvalvojat vaihdetaan.
2023: Puoluekenttä muotoutuu uusiksi vaaliliittojen kautta, kun oppositio yrittää muodostaa vastavoimaa hallitukselle. Opposition ehdokkaisiin kohdistuu laajaa häirintää ja heidän medianäkyvyyttään rajoitetaan. Kansallinen suomalaisten liitto (KSL) saa ehdottoman enemmistön eduskuntaan.
2024: Riidat tulvapakolaisista, ilmastovahinkojen korvauksista, uusiutuvan energian tuista ja oikeusvaltioperiaatteesta ajavat EU:n kriisiin. Valtio toisensa jälkeen jättää EU-eroanomuksen.
2025: Jäätiköiden sulaminen hidastuu aiemmalle tasolle ja sään ääri-ilmiöt lieventyvät. Merenpinta on nyt kaksi metriä korkeammalla kuin 2018. Suomeen houkutellaan lisää norjalaisia energiainvestointeja. Suomi siirtyy poikkeusoloista normaalioloihin.
2026: Ero EU:sta tulee voimaan, ja valuutassa siirrytään takaisin markkaan. Vapaakaupan päättyminen ajaa talouden taantumaan. Sosiaalietuuksia leikataan ja laajat protestit tukahdutetaan entistäkin kovemmin ottein.
2027: Pisteytysjärjestelmä, kansalaisluokat ja matkustusrajoitukset otetaan käyttöön. Vakava pommiuhka Ylen toimitiloissa. Uusi terroristilainsäädäntö mahdollistaa erityismenetelmien käytön. TP:stä tulee turvallisuuspalvelu ja kotimaan tiedustelupalvelu, vaikka se edelleen tarjoaa myös kaupallisia vartiointipalveluja.
2028: Suomi lakkaa tunnustamasta kaksoiskansalaisuuksia, ja moni norjalainen joutuu matkustuslupamenettelyn piiriin. Norjan valtio jättää nootin. Norjalaistaustainen yritysjohtaja Mikael Hansen painostaa viranomaisia estääkseen lain voimaantulon, mutta hänet pidätetään ja yritys pilkotaan.
2029: Laki D-luokan kansalaisten velvoitteesta osallistua ”kuntouttavaan työtoimintaan”. Uudistus on vastaus punavihreiden kritiikkiin D-luokan jättämisestä heitteille – onhan työ parasta sosiaaliturvaa.
2030: Helsinkiläiset anarkistit tekevät öisten pommi-iskujen sarjan työvoimatoimistoon, KSL:n puoluetoimistoon ja Pistepalvelulaitokseen: kaksi kuollutta, yksi haavoittunut ja laajat materiaaliset vahingot. Useita pidätetään.
2031: Luokitusjärjestelmä kiristyy. Yliopistovaikuttajia joutuu painostuksen kohteeksi.
2032: Alkuperäinen larp-kampanja: CRA:n terrori-iskut ja Parempi Hoiva -mallin (PaHo-malli) pilotointi Turussa.
2033: TP:n paikkatietojärjestelmä otetaan käyttöön. Helsinkiläisten anarkistien terroriteko saadaan estettyä. Isänmaallinen kansanpuolue (IKP) perustaa uuden katupartio-organisaation.
2034: CRA-tuomiot. Sensuurin kiertäminen VPN:llä vaikeutuu. PaHo-malli laajennetaan valtakunnalliseksi.
2035: Nykyhetki.

Päivän politiikkaa

Työministeri Voitto Sorvali (ksl) ajaa työvelvoitteen osittaista laajentamista C-luokkaan: yli 12 kk yhtäjaksoisesti työttömänä olleet velvoitettaisiin osallistumaan kuntouttavaan työtoimintaan (pakkotyöhön). Uudistusta on tarkoitus pilotoida Vantaalla 2037.
Parempi Hoiva eli PaHo-mallista on äskettäin julkaistu vaikuttavuusarvio. Malli laajennettiin viime vuonna valtakunnalliseksi sosiaali- ja terveysministeri Virva Raution (ksl) johdolla. Malli sitoo julkisen terveydenhuollon maksut pisteisiin, mutta maksuja voi alentaa käyttämällä terveydentilaa mittaavaa ja paikkatietoja keräävää aktiiviranneketta. Ranneketta tarjotaan C-luokan kansalaisille ja se on parantanut sydän- ja verisuonitautien diagnostiikkaa tässä ryhmässä. Lisäksi rannekkeen avulla on myös pystytty keräämään arvokasta epidemiologista dataa lääkekehityksen tarpeisiin.
Vantaalainen kaupunginvaltuutettu, liikunnanopettaja Varma Roviola (ikp) kampanjoi Korson C-talojen tyhjentämisen puolesta ja tukee siten IKP:n laajempaa tavoitetta C-alueiden täydestä eristämisestä. Kaupunginhallitus pitää ehdotusta epärealistisena ja kalliina, mutta on luvannut lisää resursseja C-alueiden turvallisuuden parantamiseen, kuten TP:n paikkatietojärjestelmään linkitettyjä valvontakameroita sekä lisää vartiointia.

Luokittelujärjestelmä

Kansalaisuusluokka on julkinen tieto ja vaikuttaa kaikkiin elämän osa-alueisiin. Pistetys puolestaan on vain viranomaisten sekä tarvittaessa myös työnantajien ja koulutuslaitosten saatavilla. Henkilökorttia on pidettettävä aina mukana, ja luokka ilmenee henkilökortin väristä.

Pisteytys

0 D-luokka (punainen)
1 – 29 C-luokka (oranssi)
30 – 89 B-luokka (vihreä)
90 – 100 A-luokka (sininen)

Pistepalvelulaitos PipLa eli “pojovirasto” ylläpitää pisteytysjärjestelmää. Raakapisteytys muodostetaan automaattisesti kansalaisen rekisteritietojen ja elektronisen jalanjäljen perusteella. Yksityisellä sektorilla on velvoite luovuttaa tietoja PipLalle. Kansalainen voi hakea PipLalta pisteiden korjaamista ja lisäksi myös osa TP:n tarkastajista voi käsin ”korjata” pisteytystä. Koska raakapistetys perustuu osin läpinäkymättömiin koneoppimismalleihin, ovat korjaukset mielivaltaisia ja riippuvat kansalaisen luokasta. Luokka vaihtuu, kun pisteet ovat pysyneet vähintään kolme kuukautta uuden luokan tasolla. Poikkeustilanteessa luokka-asema voidaan myös päivittää välittömästi.

Liikkumisen vapaus riippuu luokasta. A-luokka pääsee matkustamaan vapaasti myös ulkomaille, jos varallisuus vain riittää, kun taas B-luokalle myönnetään matkustuslupa tarvittaessa, esim. työnantajan pyynnöstä. C-luokan on ilmoitettava olinpaikkansa viranomaisille, vältettävä tarpeetonta kotimaan matkustamista sekä noudatettava ulkonaliikkumiskieltoa 21:00-6:00, ellei työtehtävä muuta vaadi. D-luokalla on läsnäolovelvoite kuntoutuskeskuksessa (pakkotyölaitoksessa), ja moni onkin painunut maan alle. Lisäksi useat asuinalueet, kauppakeskukset, puistot ja ravintolat on rajattu vain A- ja B-luokan kansalaisille. Vastaavasti A-luokan kansalainen herättäisi oudoksuntaa C-luokan juottolassa. Monien elinpiiri onkin rajoittunut vain oman luokan sisälle.

Työ, toimeentulo ja terveys

Työ ja toimeetulo jakautuvat yhteiskuntaluokan mukaan. Taloudellisilla ansioilla A-luokkaan päässeillä on joko merkittävää omaisuutta tai hyväpalkkainen johto- tai asiantuntijatehtävä. Poliittisilla ansioilla A-luokkaan päässeet ovat usein töissä turvallisuussektorilla, ja vaikka korkea luokkastatus sujuvoittaakin elämää ja pienentää vakuutusmaksuja, vastaa heidän taloudellinen asemansa B-luokkaa. B-luokan tuloilla tulee toimeen, mutta koulutus, terveydenhoito ja vakuutukset ovat suuri menoerä ja jatkuva huolenaihe. C-luokan elämä on sinnittelyä päivästä toiseen raskaan ja matalapalkkaisen pätkätyön ja työttömyyden puristuksissa, kun taas D-luokka piileskelee maan alla tai on sijoitettu ‘kuntoutuskeskuksiin’ (pakkotyölaitoksiin). Työn teettäjän ei tarvitse miettiä reiluutta tai työoloja, sillä tulijoita riittää ja ammattiyhdistysliike on ajettu ahtaalle. Moni alemmissa luokissa joutuu turvautumaan harmaaseen talouteen: jos ei ole varaa palkata ammattilaista, tuttava hoitaa homman halvalla pimeästi. Vaikka virkavalta ei yleensä puutu pieniin rikkeisiin, ilmapiiri on syvästi epäluuloinen. Tilannetta pahentaa se, että alemmissa luokissa myös rikkailta varastamiseen suhtaudutaan melko hyväksyvästi.

Työttömyys vähentää pisteitä ja pitkittyessään johtaa luokan alentumiseen. Työttömyysturva ja työllisyyspalvelut riippuvat vapaaehtoisen vakuutuksen tasosta ja luokkastatuksesta. Varakas A-luokka saa työttömyyden alkuvaiheessa ensiluokkaista palvelua ja joskus alempiluokkaisia vaivihkaa irtisanotaan A-luokkaisen hakijan tieltä. B-luokalle työttömyys tarkoittaa taloudellista epävarmuutta, matalia tuloja, alentuneita pisteitä ja kilpailua satojen muiden hakijoiden kanssa. C-luokkainen saa osoituksen matalapalkkaiseen pätkätyöhön ja valinnan vapaus jää vähiin.

Koululaitos ja opiskelu on jakautunut luokkastatuksen mukaan. Peruskoulujen taso vaihtelee voimakkaasti alueiden välillä, ja kaikkein varakkaimmille on tarjolla kalliita eliittikouluja. Myös opiskelu on kallista. Varakas A-luokan jäsen pystyy helposti rahoittamaan opintonsa vanhempiensa varallisuudella tai opintolainalla. Keskituloiset A- ja B-luokan kansalaiset työskentelevät opintojensa ohella, ja/tai heidän läheisensä joutuvat sijoittamaan merkittäviä summia heidän koulutukseensa. Vaikka median tarinoissa stipendit mahdollistavat laadukkaan koulutuksen myös lahjakkaille C-luokan lapsille, käytännössä stipendijärjestelmä on suunnattu A- ja B-luokalle ja siihen liittyy korruptiota. Opintojen hinta ja asenteet ohjaavat C-luokan kansalaiset ammattikouluihin.

Terveydenhoito on jakautunut kalliiseen yksityiseen terveydenhoitoon ja heikkotasoiseen julkiseen terveydenhoitoon. Vaikka keskituloiset saavatkin perusterveydenhuoltonsa työterveyden kautta, riippuu erikoissairaanhoidon saatavuus kunkin omasta sairasvakuutuksesta. Luokkastatus vaikuttaa vakuutusmaksuihin, ja vaikeaselkoiset vakuutusehdot tuottavat usein ikäviä yllätyksiä. Myös yksityissairaalat on velvoitettu hoitamaan akuutit hätätilanteet, mutta kustannukset laskutetaan jälkikäteen. Julkisen terveydenhuollon verkosto on puolestaan harva, ylikuormittunut ja heikkolaatuinen, minkä seurauksena alempien luokkien elinajan odote on lyhentynyt ja lapsikuolleisuus on noussut. Lisäksi työntekijän oikeus sairaslomaan vaihtelee työtehtävien mukaan ja on heikko alemmissa luokissa.

Vähemmistöt

Muukalaisviha on noussut nopeasti muuttoliikkeen, taloudellisten haasteiden ja levottomuuksien lisääntyessä. Myös media on lietsonut vastakkainasettelua: maahantulijat kilpailevat vähäisistä sosiaalieduista, joita ei riitä edes suomalaisille. Pelissä maahanmuuttajia on tullut Suomeen enenevässä määrin Euroopasta.

Hollantilaiset ovat syrjäytyneitä ilmastopakolaisia, joiden stereotyyppisesti ajatellaan olevan kevytkenkäisiä ja moraaliltaan heikkoja narkomaaneja, jotka tekevät rikoksia ja rappeuttavat suomalaisten moraalia (”suohuora”, ”pilviveikko”, ”holtsu”).
Norjalaisiin kohdistuu syviä epäluuloja. He ovat onnistuneet säilyttämään demokratian ja hyvinvointivaltion ‘likaisilla’ öljyrahoillaan. Niinpä heidän ajatellaan olevan epäilyttäviä liberaaleja ja kieroja talouden taustavaikuttajia, jotka mädättävät suomalaista yhteiskuntaa sisältä päin (”mädättäjä”, ”öljysnobi”, ”norski”).

Sukupuolivähemmistöihin suhtaudutaan melko suvaitsevasti. Tyypillinen valtapuolue KSL:n kannattaja hyväksyy LGBT+ ihmiset, kunhan nämä eivät tee asiasta isoa numeroa. Poikkeuksena ovat uskonnolliset konservatiivit ja IKP:n kannattajat, jotka suhtautuvat pääosin syrjivästi sukupuolivähemmistöihin. Punavihreiden ja liberaalien kannattajille suvaitsevaisuus on itsestään selvää.

Poliittinen järjestelmä

Vaalit ovat periaatteessa vapaat, mutta niitä vinoutetaan monenlaisilla mekanismeilla, esimerkiksi häiritsemällä ja mustamaalamalla oppositiota sekä vaikeuttamalla äänestämistä C-alueilla. D-luokalla ei ole äänioikeutta. Vaalijärjestelmän ongelmat ja laillisen opposition hampaattomuus on johtanut laajaan turhautumiseen vaalijärjestelmää kohtaan. Äänestysvilkkaus jää usein alle 50 %:n.

Puolueet

Kansallinen suomalaisten liitto (KSL) on oikeistopuolueiden konservatiivisten ainesten pohjalta syntynyt ja radikalisoitunut valtapuolue, joka vaalikaudesta toiseen muodostaa yksin hallituksen. Kannatus n. 60 %.
Punavihreä koalitio (PVK) on hampaaton oppositiopuolue, joka tasapainottelee luvallisuuden vaatimusten ja kauniiden tavoitteiden välillä. Muodostunut yrityksenä rakentaa yhtenäinen vastavoima KSL:lle. Kannatus n. 25 %.
Liberaali kansanpuolue (LKP) on kansalaisvapauksia painottava oikeistolainen oppositiopuolue. Rakentunut eri porvaripuolueiden liberaaleista aineksista RKP:n pohjalle. Kannatus n. 10 %.
Isänmaallinen kansanpuolue (IKP) on etnonationalistinen ja fasistinen pienpuolue, joka ajaa totalitarismia, C-alueiden eristämistä ja väestönsiirtoja. IKP perusti 2033 uuden aiempaa järjestäytyneemmän katupartio-organisaation nimeltä Isänmaallisen kansan soturit (IKS), joka käyttää mustia militaristisia vaatteita ja sinistä hihanauhaa. IKP:n kannatus n. 5 %.

Seuranta ja sensuuri

Yksityishenkilöhin kohdistuu lähinnä pisteisin vaikuttavaa automatisoitua massavalvontaa. Vaikka ilmiantoihin kannustetaankin sekä pisteiden että helppokäyttöisen TurvaRaportti-sovelluksen avulla, voi tavallinen kansalainen edelleenkin ilmaista mielipiteitään yksityisessä tilassa suhteellisen vapaasti.

Internetin käyttöä ja sosiaalista mediaa valvotaan ja rajoitetaan ja keskusteluryhmän ylläpitäjät voivat joutua vastuuseen käyttäjien jakamasta materiaalista. Pääsyä ulkomaisiin sisältöihin rajoitetaan ja äskettäin myös sensuurin kiertämistä VPN:n avulla on saatu vaikeutettu merkittävästi. Anonyymi netin käyttö on vaikeaa ja laitonta. Tietokoneet ja tulostimet ovat yleensä tunnistettavissa ja jäljitettävissä, joten aktivisteille ‘pimeät’ tietokoneet ja tulostimet ovat hyvin arvokkaita.

Julkisten kirjastojen rahoitusta on leikattu ja sisältöjä sensuroitu, mutta siitä huolimatta niiden merkitys tiedonhakupaikkoina on suuri. Jokaisesta kirjalainasta jää jälki, mutta kirjastoissa kirjoja voi lukea anonyymisti.

Media sensuroi vahvasti itse itseään. Hallintoa julkisesti arvostelevia medioita ei käytännössä ole lainkaan ja esimerkiksi Yle on tiukasti valtion ohjauksessa. Lyhytikäisiä vaihtoehtomedioita esiintyy, mutta nämä verkkosivustot tai radiokanavat lakkautetaan “valemedioina” tai “terroristien” tiedotuskanavina. Vaihtoehtomedia Tosi-lehti on kuitenkin onnistunut sinnittelemään laillisuuden rajamailla jo useita vuosia.

Kulttuurielämä on tiukasti valtion hallinnassa. Yhteiskuntakriittistä kulttuuria ei juurikaan tueta apurahoin tai yhteiskunnan taholta, ja niiden tekijät menettävät pisteitä ja saattavat joutua jopa vankilaan. Vaikka muutamissa säätiöissä tunnetaankin sympatiaa toisinajattelijoita kohtaan, myös rahoittajat joutuvat olemaan varovaisia. Kulttuuriväki sensuroi itseään tai tekee niin hienovaraista satiiria, että se menee sensuurista läpi. Samoin yhteiskuntakriittisten blogien kirjoittajat joutuvat joko olemaan moniselitteisiä tai julkaisemaan ulkomaisilla servereillä, josta heitä on vaikeaa seurata.

Oikeus ja turvallisuus

Turvallisuuspalvelu (TP) toimii poliisin rinnalla ja oli alunperin yksityinen yritys. Tällä hetkellä TP on tosiasiallisesti “ääriliikkeisiin” keskittynyt kotimaan tiedustelu- ja turvallisuuspalvelu, jonka toimintaa säädellään perinteisiä viranomaisia väljemmin. Lisäksi TP tarjoaa edelleen myös tavanomaisia vartiointipalveluja, sillä on lupa tutkia omissa kohteissaan tapahtuneita omaisuusrikoksia ja sillä on laaja kyberturvallisuusyksikkö. Poliisin työnkuvaan kuuluu puolestaan mm. tavanomaiset henkirikokset, muut omaisuusrikokset sekä liikenteen valvonta.

Kansalaisluokka vaikuttaa viranomaisten kanssa asiointiin. A- ja osittain myös B-luokan on helppoa ja luontevaa asioida viranomaisten kanssa. Sen sijaan C-luokan kansalainen joutuu miettimään kannattaako hänen hakea viranomaisilta apua: ennakkoluulot ovat syviä ja moni C-luokan kansalainen on joutunut turvautumaan pieniin rikkeisiin selvitäkseen arjessa. Tämä heijastuu myös asuinalueisiin: parhaille A-luokan alueille ei ole ulkopuolisilla asiaa, kun taas huonoimmilla C-alueilla on hyvin levotonta, eikä sinne edes välttämättä kannata soittaa poliisia, sillä vasteajat ovat pitkiä ja saapuminen epävarmaa.

Rikostutkinta ja oikeuslaitos toimii pääosin samaan tapaan kuin nykymaailmassa, vaikka kansalaisluokka vaikuttaakin viranomaisten suhtautumiseen, korruptiota on enemmän ja yksityisyyden suoja on heikko. Varakkain A-luokka pystyy palkkaamaan parhaat juristit, kun taas C- ja D-luokan kansalaisten katsotaan olevan epäluotettavia ja eikä heidän lausunnoilleen anneta paljoakaan painoarvoa. Lisäksi ylemmillä luokilla on parhaat mahdollisuudet verkostoihin ja vastapalveluksiin perustuvaan korruptioon. Laillisuusvalvojat ja tuomarinvalintalautakunta ovat tiukasti hallinnon käsissä, joten väärinkäytöksiin puuttumiseen vaikuttaa poliittinen tarkoituksenmukaisuus.

Rangaistukset vaihtelevat pisteiden menettämisestä ja sakoista vankeuteen, mutta tuomiot ovat kovempia kuin nykymaailmassa. Vankeustuomion jälkeen yhteiskuntaan palataan alennetuin pistein, työllistyminen on vaikea ja moni putoaakin nopeasti D-luokkaan ja päätyy joko laitokseen tai painuu maan alle. Kuolemanrangaistus ei ole käytössä.

Aktivisteihin kohdistuu paljon oikeusprosessin ulkopuolista painostamista. Pidätysten yhteydessä aktivisteihin kohtaavat usein satunnaista väkivaltaa sekä pitkiä ja henkisesti raskaita kuulusteluja, jotka eivät yleensä johda syytteisiin. Joskus pidätykset saattavat johtaa myös pitkittyneeseen ja perusteettomaan tutkintavankeuteen, absurdeihin oikeusprosesseihin sekä pieniin tuomioihin, joiden tarkoitus on lähinnä häiritä ja tehdä kiusaa. Tavoitteena on pelotella aktivistit hiljaisiksi ja luoda mielikuva, ettei vastarinta kannata.

Terroristikuulustelut ovat edelleen melko harvinaisia ja vaativat todellista epäilyä terroristisessa tarkoituksessa tehdyn rikoksen toteuttamisesta tai valmistelusta. Terroristikuulusteluissa myötävaikuttamattomuusperiaate ei ole voimassa, joten oikeus vaieta puuttuu. Vastarintaa tekevään kohteeseen voidaan tarvittaessa kohdistaa “tehostettuja kuulustelumenetelmiä” (=kidutusta). Sen sijaan syyttömyysolettamus on normaalisti voimassa, eikä epäiltyä tai syytettyä saisi painostaa tunnustamaan rikosta, vaikka toki sitäkin tapahtuu. Peruslähtökohtana on, ettei kohteelle saa aiheuttaa pysyvää fyysistä vahinkoa. Tyypillisiä menetelmiä on nöyryyttävä ja halventava kohtelu, aistin- ja unenriisto, stressiasennot ja pampulla hakkaaminen. Vastuu leviää pitkin komentoketjua, kun lainsäätäjät ja virkamiehet laativat pelisäännöt, tutkinnanjohtaja antaa luvan, kuulustelijat käskevät ja vartijat tottelevat. Tehostettuja menetelmiä ei katsota kiduttamiseksi, sillä käsite on määritelty uudestaan ja sisältää enää brutaaleimmat fyysiset menetelmät ja pakotetut tunnustukset. Lisäksi terrorismista epäiltyjen oikeudellinen asema on niin heikko, että suoranaisiin väärinkäytöksiinkin puututaan harvoin, ja silloinkin lähinnä työnjohdollisilla keinoilla. Terroristikuulustelut on keskitetty TP:n tutkintavankilan erityisosastolle Helsingissä. Terroristien lisäksi osastolla saatetaan säilyttää myös muita korkean riskin tutkintavankeja.

“Näitä menetelmiä voidaan käyttää kuulustelujen tukena tutkittaessa pientä joukkoa terrorismista epäiltyjä henkilöitä, joilla uskotaan olevan sellaista tietoa, jonka mahdollisimman nopea hankkiminen olisi välttämätöntä ihmishenkien säästämiseksi. Samalla tulee kuitenkin taata epäiltyjen välttämätön turvallisuus.“ –Kemppisen komitean mietintö vuodelta 2027

Maanpuolustus

Asepalveluksen suorittaminen on vapaaehtoista, mutta sen avulla on mahdollista ansaita paljon pisteitä kerralla, joten se on melko suosittua. Lisäksi moniin turvallisuusalan työtehtäviin vaaditaan suoritettu asepalvelus. Asepalveluksen suorittaminen vaatii vähintään B-luokan, sillä alempien luokkien katsotaan olevan epäluotettavia.

Kodin turvaajat (KoTu) on tiivistä yhteistyötä puolustusvoimien kanssa tekevä puoluepoliittisesti sitoutumaton julkisoikeudellinen yhteisö, joka järjestää maanpuolustushenkistä koulutusta sekä urheilu- ja kulttuuritoimintaa. Jäsenyysvaatimuksena on vähintään B-luokka. Yhdistyksen toiminta on suosittua erityisesti KSL:n ja IKP:n kannattajien parissa, ja se nostaa pisteitä.

Venäjä keskittyy kamppailemaan sisäisten ongelmiensa kanssa, eikä muodosta tällä hetkellä merkittävää sotilaallista uhkaa. Ilmastolaman seurauksena Venäjä ei koskaan aloittanut täysimittaista hyökkäyssotaa Ukrainan kanssa, eikä Suomi liittynyt Natoon. Nato on käytännössä hajonnut Yhdysvaltojen erottua Natosta.

Muu maailma

Yhteydet muualle maailmaan ovat vähäisiä. EU:n hajottua Euroopan valtioista ainoastaan Norja, Sveitsi ja Islanti ovat säilyneet aitoina demokratioina. Yhdysvallat on ajautunut sisällissotaan ja menettänyt kiinnostuksensa Eurooppaan. Myös Venäjä on luhistumassa, käpertynyt sisäänpäin ja huolehtii yhdessä Etelä-Euroopan totalitaristen valtioiden kanssa, etteivät globaalin etelän huolet näy Pohjois-Euroopassa. Euroopan ulkopuolelle yhteyksiä ei ole juuri lainkaan ja esimerkiksi kahvi tuotetaan bioteknisesti.